Lapsi katoaa tuntemattoman matkaan metrotunnelissa, ja siitä
alkaa tämä dekkari. Luvassa paljon yllätyksiä!
"Varjopoika" on kirjailijan trilleridebyytti, ja ymmärtääkseni tälle
tulee jatkoa. Tulemme siis lukemaan vastedeskin, miten Danny Katz ratkaisee
rikoksia.
Carl-Johan Vallgren on saanut myös edellisestä romaanistaan arvostetun
August-palkinnon, ja tämä uusi ”Varjopoika” on noussut kansainväliseksi
menestykseksi.
Yksi juttu minua ärsyttää: Miksi aina rikolliset tunnustavat
tekemänsä rikokset perin pohjin uhrille, juuri kun ovat tappamassa uhria? Ja sitten
tietysti rosvo itse kuolee, ja näin näppärästi rikos ja mysteeri ratkeaa. Se on
niin kulunut keino! Eikö joku voisi keksiä, millä muulla tavalla rikos/mysteeri
ratkeaisi. Ainakin jos minä olisin konna, joka on juuri tappamassa uhria, niin
en varmaankaan jäisi siihen jaarittelemaan ja tunnustamaan hänelle myös entisiä
rikoksiani. Ei, varmaan vain hoitaisin homman tehokkaasti loppuun ja liukenisin
paikalta äkkiä. Yritetäänkö tällä tavalla korostaa sitä, miten narsistisia nämä
rikolliset ovat, kun haluavat vielä leuhkia teoillaan juuri ennen tappamista?
Muuten kyllä nautin tästä lukukokemuksesta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti