maanantai 9. marraskuuta 2015

Sarah Waters: Parempaa väkeä

Lainasin kirjastosta Sarah Watersin "Parempaa väkeä" -romaanin.

En tuntenut tämän kirjailijan tuotantoa entuudestaan, mutta kirjastovirkailija suositteli sitä minulle, ja se oli Best Seller -hyllyssä. Ja koska se on Keltaisen Kirjaston kirja, niin oletettavasti sen on oltava hyvä. Ja vielä: koska minua aina kiinnostaa historialliset romaanit, niin nappasin tämän mukaani ja luin sen.

Rikos ja kielletty rakkaus 20-luvun Lontoossa. Kahden erilaisen naisen välille syntyy suhde, joka saa tavallisen elämän roihahtamaan täyteen intohimoa ja draamaa. 












Eikö yllämainittu kuulostakin sikahyvältä? 1920-luvun Lontoo ja kielletty rakkaus, jee! Rikos vielä kaupan päälle.

Mielestäni se oli joo, oli se hyvä kirja - tosin välillä vähän pitkästyttäväkin. Luin sen kuitenkin innolla loppuun asti, ja voin sitä suositella. Mutta ei se mikään järisyttävä lukukokemus ollut, eikä tämä teematiikkakaan mitään uutta ole. Oli siinä kuitenkin sellainen twisti, että pari kertaa jutun edetessä lukija joutuu miettimään, että mitenköhän tämä nyt oikein menee ja kuka huijaa ja ketä?



keskiviikko 4. marraskuuta 2015

Karen Joy Fowler: Olimme ihan suunniltamme

Meidän kirjastomme oli vähän aikaa kiinni remontin takia. Kun se taas aukesi, menin sinne ja tulin ulos noin kahdentoista kirjan kanssa. Lainasin pääasiassa koirankasvatuskirjoja, koska mulla on nyt pieni Mozart-niminen villakoiranpentu, ja se on villi pieni vintiö, mutta lainasin myös kaksi uutta romaania:

Näistä kahdesta ensinmainittu oli loistava lukukokemus. Tuosta toisesta kirjoitan myöhemmin oman jutun.

Siispä, Karen Joy Fowlerin "Olimme ihan suunniltamme" oli todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja, joka antoi paljon ajattelemisen aihetta. Lisäksi se on liikuttava tarina. Siinä kerrotaan yhden perheen tarina aikuistuneen tyttären näkökulmasta, ja pohditaan paljon valintoja ja niiden vaikutusta elämäämme.

Kirjassa on jymy-juoniyllätys, kysymyksiä lasten kasvattamisesta, eläinkokeista ja tieteen etiikasta. Tämä kirja sai PEN-Faulkner -palkinnon ja oli ehdolla Man Booker -palkinnon saajaksi.

Suosittelen lämpimästi!

lauantai 24. lokakuuta 2015

Kirjamessut 2015

Vierailin eilen Helsingin kirjamessuilla. Nehän ovat nyt juuri meneillään 22.-25.10.2015.

Oli todella kivaa! Paljon ihmisiä, jopa tungosta, tietenkin, ja kaikenlaista markkinahumumeininkiä.

Esiintyjinä näin Jörn Donnerin ja Sofi Oksasen. Valitettavasti suursuosikkini Asko Sahlberg oli perunut esiintymisensä.

Menin messuilla vähän "psykoosiin" (myyjien mukaan en todellakaan ollut ainoa!) ja ostin monta kirjaa. Kassi painoi kauheesti! Varmaan yli 10 kiloa. Ostin mm. Karen Joy Fowlerin "Olimme ihan suunniltamme" -kirjan.

Tämän vuoden hittituote tuntui olevan aikuisten värityskirjat, ja niiden oheen myydyt puuvärikynät. Minäkin ostin monta sellaista! Esimerkiksi "Leskenlehtiä ja revontulia", ihania luontoaiheita. Niistä saa tehtyä postikortteja, kun ne ovat valmiiksi väritettyjä - tai sitten voisi kaverille lähettää värittämättömän, ja innostaa häntä rentoutumaan hetken värittelyn parissa.

Toinen aika ihana värityskirja, jonka ostin, on "Piirrä oma maailmasi". Siinä on ideoita, jotka inspiroivat piirtämään. Piirrossivu on valmiiksi aloitettu erilaisilla kuvilla, sitten itse saa jatkaa. Siitä tuli mieleeni makea Andy Warhol "Idea Book", jonka ostin kerran New Yorkin modernin taiteen museon kaupasta. Siitä tuli makea mökkipäiväkirja!

Löysin myös todella kauniin ensi vuoden kalenterin. Mielestäni sellainen on kivempi, kuin kännykän kalenteri. Toki sitäkin käytän, mutta se ei ole kaunis, eikä inspiroiva - tosin kätevä.

Tekisi heti mieleni lukea uusia kirjoja ja värittää värityskirjoja. Mutta nyt on liian hieno lauantai-iltapäivä sellaiseen, aurinko paistaa ihanasti. Joten ensin ulos nauttimaan tämän syksyn viimeisistä (?) kauniista päivistä.



maanantai 5. lokakuuta 2015

Kesälomalla luettuja kirjoja

Kirjoitan nyt kerralla useammasta kirjasta, joita olen tänä vuonna lukenut, kun on jäänyt julkaisematta aiemmin - liikaa kiireitä, näet.

Voi, kuinka sitä unohtaa, mitä kaikkea onkaan lukenut, jos ei heti kirjoita niitä ylös. Yritän nyt muistaa parhaani mukaan, mitä olen lukenut tänä vuonna.

Kesälomalle varasin paljon luettavaa, ja luin ainakin nämä kirjat:

Anthony Doerrin "Kaikki se valo, jota emme näe"
- Donna Leonin "Ystävä sä lapsien"
- Kate Mossin "Labyrintti"
- Kaari Utrion "Oppinut neiti"

Tykkäsin kaikista näistä kirjoista kovasti ja suosittelen niiden lukemista muillekin.

Erityisesti Kaikki se valo jota emme näe  on varma lukunautinto! Romaani sijoittuu toiseen maailmansotaan, ja pääasiassa Ranskaan, pieneen rannikkokaupunkiin nimeltä Saint-Malo. Teoksen keskiössä on sokea ranskalaistyttö ja saksalainen poika, joka on radioteknologisesti erittäin taitava. Juoni kiertyy sen ympärille, miten nämä kaksi koko ajan lähestyvät toisiaan - ja tapaavat toisensa - vai tapaavatko he? Rakenne on tehty mestarillisesti ja jännitys  kohoaa koko ajan loppua kohti.

Tästä Doerrin kirjasta on luvassa elokuvakin. Odotan sitä paljon!

Minulla on aina lukulistalla kirjoja, ja odotan vain hyvää hetkeä päästä lukemaan niitä. Vielä tänä vuonna pitäisi lukea nämä:


- Harper Lee: Kaikki taivaan linnut
- David Lagercrantz: Se mikä ei tapa
- Yleensäkin Katja Ketun kirjoja



torstai 8. tammikuuta 2015

Finlandia-palkittu 2014 teos: He eivät tiedä mitä tekevät

Sain joulupukilta lahjaksi toivomani kirjan: vuoden 2014 Finlandia-palkitun  Jussi Valtosen teoksen He eivät tiedä mitä tekevät.

Olin vähän malttamaton ja luin sen kokonaan jo pari päivää ennen kuin joulupukista oli nähty vilaustakaan. :)

Tykkäsin kyllä kovasti, ja tarina tempaisi mukaansa ensimmäiseltä sivulta asti. Kerronta on aivan loistavaa! Kiva idea oli ottaa heti ensi sivulta juttuun mukaan näitä Magicicada-suvun kaskaita, jotka kuoriutuvat 17 vuoden välein mullan alta Yhdysvalloissa. Sehän on itsessään jo mielenkiintoinen juttu!

Teos on erittäin ajankohtainen teemoillaan luonnonsuojelusta, koe-eläinten kohtelusta, eläinten oikeuksista, ekoterrorismista, uusista addiktoivista teknisistä vimpaimista, monikulttuurisista liitoista, perheen sisäisestä dynamiikasta ja perheen hajoamisesta, sekä mitä siitä voi seurata yksilölle.

Kirja on tosi laaja, Hesari kuvasi sitä "järkälemäiseksi". Siinä on lähes 600 sivua - siitä minä tykkään! Kunnon paksu romaani, joka ei lopu heti kesken.

Ihan aluksi minulta meni jonkun verran lukuaikaa, ennen kuin tiesin, kenestä milloinkin oli kysymys. Tässä kirjassa tarinaa kerrotaan vuorotellen kolmen eri henkilön näkökulmasta, niin aluksi oli vähän hämillään, että kenestä ja mistä nyt onkaan kysymys, koska sitä ei suoraan kerrottu. Yksi ystäväni, jonka kanssa keskustelin tästä kirjasta, hermostui juuri siihen, ja jätti kirjan kesken 20 sivun jälkeen. Minua tarina kuitenkin kiehtoi niin kovasti, että luin tarkkaavaisesti, ja palasin silloin tällöin pari sivua taaksepäin, niin pysyin kärryillä. Toisaalta, sehän ei voi olla itsetarkoitus, koska kyllä ihan normaalisti lukemalla lukijan pitäisi pysyä kärryillä, sillä kaikilla ei riitä aika ja kärsivällisyys siihen, että jaksaa ottaa selville, että mistä onkaan kysymys ja kuka on nyt äänessä. Mutta sitten, kun alun lievästä hämmennyksestä pääsi eroon, niin kyllä se palkitsee lukijan.

Tätä kirjaa on kriitikot kehuneet paljon. Toisaalta SOMEssa on ollut myös lukijoiden rankka haukkumispiiri. Minun mielestäni se on palkintonsa ansainnut.

Jäin kuitenkin jälkikäteen miettimään, että kestääkö tämä teos aikaa. Nimittäin juuri tämä kiitelty ajankohtaisuus voi vaikuttaa siihen, että vaikkapa kymmenen vuoden päästä nämä teemat (erityisesti addiktoiva tekninen vempain iAm) voi vaikuttaa jo vanhanaikaiselta. Myös pitkään kuvatiin Suomea 1990-luvun lamassa - onko se kestävä (ja mielenkiintoinen) teema, esimerkiksi lukijoille, jotka eivät ole edes syntyneet 90-luvun laman aikana? Verrattuna ikiaikaiseen suosikkikirjaani Sinuhe, egyptiläinen, joka on kestänyt aikaa, ja tulee aina kestämäänkin, niin enpä ole ihan varma, että tämä kirja tulee sitä tekemään. Mutta nyt se on kyllä ajankohtainen! Toisaalta historiallisen romaanin, kuten juuri esimerkiksi Sinuhen, on helpompi olla aikaa kestävä, kuin juuri nykyaikaan sidotun kirjan, joten tekemäni vertailu ei ole välttämättä reilu.

Kirjan nimessä on viittaus Raamattuun ja Jeesuksen lausumaan: "Herra anna heille anteeksi, sillä he eivät tiedä, mitä he tekevät", osuu hyvin tämän kirjan teemoihin. Ei voi muuta kuin toivoa parempaa tulevaisuutta, luonnon säästymistä ja päättäjiltä viisaita päätöksiä.