Olin toukokuussa Italiassa lomalla - jälleen kerran, ihana maa - ja otin luonnollisesti kirjoja mukaan. Lentokentällä ja koneessa on mielestäni viheliäistä viettää aikaa, ja kirjaa lukiessa aika unohtuu.
Ehdin lukemaan kaiken Italian kokemisen keskellä kolme kirjaa:
- Luin jälleen yhden Donna Leonin Venetsiaan sijoittuvan, uuden dekkarin nimeltään "Pedon palkka". Kirjassa komisario Guido Brunetti tutki teurastamoon sijoittuivaa murhaa. (Toim.huom. siis teurastamossa työskentelevän IHMISEN murhaa, ei niiden eläinten.) Kirja oli taas kerran tämän hyväksi todetun sarjan mielenkiintoista luettavaa. Tuli samalla mietittyä, jälleen kerran, että on se aika kauheaa syödä lihaa, ja pitäisikö lopettaa se kokonaan. Eläinparat.
Pedon palkka on Donna Leonin uusin Brunetti-kirja. Se on vasta tänä vuonna suomennettu.
- Luin myös Finlandia-ehdokkaanakin olleen JP Koskisen teoksen "Ystäväni Rasputin", ainakin melkein kokonaan. Se ei kolahtanut minuun hirveästi, suurista odotuksista huolimatta.
- Mukavaa ja helppoa lomalukemista oli melko uuden tuttavuuden, Kristiina Vuoren kirja "Siipirikko". Kiva ja viihdyttävä historiallinen romaani, tuo hyvin esiin naisen alistetun aseman. Feminismiä? Kyllä kai. Hyvin kirjoitettua tekstiä, tarkkoja historiallisia yksityiskohtia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti