Paolo Coelho

Mulla on ystäviä, jotka ovat ihan innoissaan Paolo Coelhon kirjoista.

Luin kesälomalla kaksi Coelhon kirjaa:

• Portobellon noita ja
• Zahir.

Tykkäsin kyllä Portobellon noidasta tosi paljon, ja Zahirkin oli ihan hyvä.

Zahir kertoo pakkomielteestä, ja, no niin, rakkaudesta ja sitoutumisesta myös. (Zahir on arabiaa ja tarkoittaa jotakin nähtyä ja läsnä olevaa, jota ei voi sivuuttaa.) Tässä kirjassa Zahir on kirjailijan vaimo, joka katoaa, siis noin vain häviää miehen elämästä, ja miehen henkisestä kasvusta.

Portobellon noita taas kertoo erikoisen naisen, "Portobellon noidan", tarinan eri ihmisten näkökulmista.

Itse tykkäsin Portobellon noidasta enemmän.

Ei ne ystävät väärässä ole olleet, jotka ovat intoilleet Coelhosta. Kyllähän hänen kirjansa ovat kauniita ja löytyy sieltä oikeasti hyviä ajatuksia, vaikka liian usein liikutaankin tekofilosofian puolella.