Valitsin sen kirjastosta umpimähkään, ihan sillä perusteella, että se oli Keltaisen kirjaston kustantama, ja mitä siinä takakannessa sanottiin, eli: "Amerikkalaisen kaunokirjallisuuden uusi klassikko". Sehän kiinnostaa heti!
Todella, todella hieno kirja!
Mutta mitä ihmettä tarkoittaa se, että kirjan liepeessä sanotaan kirjan "kehämaisen rakenteen muistuttavan Facebookia"? Onko Facebookilla "kehämainen rakenne"? En minä ole sitä ikinä niin ajatellut. Ihan älytöntä. Siis ajatteleeko ihmiset niin, että he itse Facebookissa ovat siinä keskellä kehää, ja muut ystävät ja tykkäysten aiheet kiertävät heitä kehämaisesti vai mitä häh? Emmä tajuu.
No, joka tapauksessa tämä kirja on saanut vaikka mitä palkintoja: Pulizer, National Book Critics Award ja vaikka mitä muita. Eikä syyttä.
Tarina liikkuu aika pitkältä ajalta 1970-luvulta yli 2020-luvun. Henkilöt ovat mielenkiintoisia, aidon tuntuisia ja monikerroksellisia. Tarinat kietoutuvat jännästi yhteen.
Kirja on myös tarpeeksi pitkä: 410 sivua. Olisi voinut olla pidempikin. Kun lopetin kirjan lukemisen, halusin aloittaa sen heti alusta. Ja aloitinkin.
Suosittelen kaikille hyvän kaunokirjallisuuden ystäville!
Kun mä tykkään Imagesta niin paljon, niin kopioin tähän, mitä siinä sanottiin:
"Aika suuri hämäys edustaa yhtä aivan erityisen hienoa kirjallisuuden (tai minkä tahansa taiteen) lajia: sekä kokeellista että vetovoimaista."
– Kyösti Niemelä, Image 2012/3
– Kyösti Niemelä, Image 2012/3
Tässä toinen kommentti, olen samaa mieltä, kuin alla oleva kirjoittaja:
"Jennifer Egan pyyhkäisi palkintopöydät puhtaiksi tällä raikkaalla ja modernilla romaanillaan. – – Kirja on kokoelma traagisista ja yllätyksellisistä hetkistä, jolloin herkullisen henkilögallerian tärkeät elämänvaiheet risteilevät keskenään."
– Antti Virolainen, Ilta-Sanomat 12.5.2012
– Antti Virolainen, Ilta-Sanomat 12.5.2012
