keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Naimapuuhia

Jos romaanilla on niinkin vetävä otsikko kuin "Naimapuuhia", niin pakkohan se on lainata kirjastosta!

Tässäpä oli hyvin kirjoitettu, viihdyttävä, älykäs ja tarkkanäköinen kirja. Ajankuva on hyvä, ihmiskuvaukset tarkkoja ja taiteelliset viitteet mielenkiintoisia.

Kirjan takakannessa annetaan ymmärtää, että kirjassa olisi pääasiassa kyse "rakkauskarusellista". Mutta ei minun mielestäni, vaikka rakkaus onkin tärkeässä roolissa tässä kirjassa noin yleisesti.

Kirjan kirjoittaja Jeffrey Eugenides kirjoittaa esimerkiksi masennuksesta tosi hyvin. Kirjan eräs henkilö sairastaa maanis-depressiivisyyttä. Hän joutuu sairaalaan ja joutuu selittämään ystävilleen, että masennus ei ole sama asia kuin se tunne, kun joskus masentaa tai vituttaa. Se on kuin "olisi mustelma aivoissa, sitä varoo koskemasta, koska se sattuu, mutta samalla tietää, että siellä se aina on".

Eniten ehkä tykkäsin kirjoittajan tavasta viedä tekstiä eteenpäin. Mielenkiinto pysyi yllä.

Eugenides on hyvä kirjailija. Hän on kirjoittanut tämän kirjan lisäksi mm. "Virgin Suicides"  ja -"Middlesex"
-romaanit.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti