Vilpittömästi Sinun

Kävin äsken kirjastossa ja huomasin hyllyssä Best Seller -hyllyssä Pekka Hiltusen kirjan
"Vilpittömästi sinun".

Tässä vaan huomio, että luin sen varmaan jo vuosi sitten, ja tykkäsin siitä. Päätin kirjoittaa tänne siitä pienen jutun, etten unohda koko kirjaa. Niinkin käy mulle joskus, ja myös hyvien kirjojen kohdalla - valitettavasti.

Edellisessä blogissani kirjan pääosassa oli 1500-luvun Lontoo, tässä nykyajan Lontoo.

Tai no, Lontoo ei ehkä varsinaisesti ole näissä kirjoissa pääosassa, mutta tärkeässä osassa kumminkin. Koska tykkään Lontoosta valtavasti, tykkäsin myös tästä kirjasta. Lontoo on mun ikiaikainen lempikaupunkini.

"Vilpittömästi sinun" on niinkutsuttu psykologinen trilleri. Hyvä sellainen.

Meillä on Suomessa valtavasti hyviä kirjailijoita! Nykysuomalaisista kirjailijoista suosikkini on Sofi Oksanen. Hänen kirjoistaan täytyykin kirjoittaa tänne pian. Sillä välillä suosittelen tätä Hiltusen kirjaa.

Musta tuli

C.J. Sansomin kirjoittama Musta tuli on mainio kirja.

Jos 1500-luvun Lontoo, hyvät henkilökuvaukset sekä jännä juoni kiinnostavat, niin tässä on kirja sinulle! Kieli on hyvin kirjoitettua ja rikasta.

Henri XIII:n aikainen Englanti, poliittiset ja kirkolliset suhmuroinnit sekä värikäs ajankuvaus ovat kirjan ehdottomat vahvuudet. Lisäksi katujen elämä muinaisessa Lontoossa tulee tutuksi. Mukana myös jännä mysteeri! :)

Luin jo pari vuotta sitten Sansomin romaanin Luostarin varjot. Siinä seikkaili sama päähenkilö kuin tässä kirjassa, eli lakimies Shardlake. Toivoin jo silloin, että romaani saisi jatkoa. Ja saihan se onnkeksi.

Sansom on väitellyt historian tohtoriksi Englannista, joten luotan hänen aikalaiskuvaukseensa. Hän on myös asianajaja entiseltä ammatiltaan, joten sen takia varmaan hänen päähenkilönsäkin on lakimies. Lain toteutuminen historiallisessa Englannissa oli vähintäänkin arvelluttavaa, oli lahjontaa yms. ja köyhät joutuivat hirteen varastamisesta.

Kannattaa lukea, hyvä kirja!

Dante-mysteeri: Valon salaisuus

Luin juuri italialaisen professorin ja historiantutkijan Giulio Leonin kirjoittaman Dante-mysteerisarjan toisen kirjan nimeltä Valon salaisuus.

Ensimmäinen osa oli nimeltään Mosaiikkimurha.

Tykkäsin älyttömän paljon Mosaiikkimurhasta, ja kyllä tämä Valon salaisuuskin oli ihan hyvä ja kiinnostava. Mutta Mosaiikkimurha oli mielestäni paljon parempi.

Näissä kirjasarjoissa runoilijaklassikko Dante Alighieri kuvataan kiihkeäksi, äkkipikaiseksi ja itsekkääksi ihmiseksi. Mutta älykkääksi ja luovaksi, ja samalla kun Dante yrittää selvittää murhia Firenzen priorin ominaisuudessa, hän potee kuuluisan Jumalaisen näytelmän luomistuskia. Se on kiinostavaa, ihan kuin pääsisi Danten pään sisään - vaikka tietysti hänen ajatuksensa ovat kirjailijan luomia ja mielikuvitusta.

Olen aina tykännyt hirmu paljon historiallisista romaaneista, myös fantasiasta, mutta varsinkin niistä, joissa esiintyy oikea/oikeat henkilöt. Siksi juuri aikoinaan ihastuin Mosaiikkimurhaan niin paljon. On todella hauskaa, kun kirjailija saa historiallisen hahmon elämään ajatuksineen, oikkuineen ja tunteineen. On kiva ajatella, että kyllä, näinhän tämä henkilö olisi todellakin voinut tuntea, tehdä ja ajatella.

Tykkään siis historiasta, ja olen myös Italia-fani. Mikä siis hauskempaa kuin keskiaikaiseen Firenzeen sijoittuva tarina oikeasta ja kuuluisasta runoilijasta?

Odotin siis paljon tämän toisen osan lukemista. Mutta ehkä ne korkeat odotukset...

Jostain syystä Valon salaisuus ei ihastuttanut minua olleenkaan samalla tavalla kuin se ensimmäinen osa. Luulin ensin, että se johtui suomennoksesta. Tämä Valon salaisuus on nimittäin mielestäni vähän vaikealukuinen, siis kielellisistä syistä. Teksti jotenkin töksähtelee, ja lukijan ajatus katkeilee. Jotenkin kömpelön ja takkuisen tuntuista kieltä paikka paikoin, aika useinkin, sillä tavalla, että lukijan pitää oikein pysähtyä miettimään, että mitä tässä sanottiinkaan. Ekassa kirjassa teksti soljui keveämmin Mutta molemmat kirjat on suomentanut sama henkliö, eli Leena Taavitsainen-Petäjä.

Esimerkiksi tässä kirjasa käytetään paljon käsitteitä ja sanoja, joita en tiedä. Mitä/mikä on esimerkiksi "karolingilainen minuskeli"? No ei aavistustakaan. Eikä sitä tekstissäkään mitenkään avata. Vastaavia esimerkkejä löytyy kirjasta useita. No KVG, saattaa joku nyt ajatella, mutta en halua kesken kirjan lukemista mennä Googlettamaan. Siihen se ajatus sitten katkeaa.

Kuitenkin on jännää lukea keskiaikaisesta tieteellisestä maailmankuvasta ja uskomuksista. Koska olen myös käynyt Firenzessä kaksi kertaa, niin keskiaikaisen kaupungin kuvaaminen on kiinnostavaa.

"Valon salaisuudesta" löytyy paljon tuttuja paikkoja, kuten Ponte Vecchio, Arno-joki, Santa Maria Novellan basiliska, Firenzen kuuluisa kastekappeli yms. Kastekappelissa tapahtuukin yksi kirjan tärkeistä kohtauksista. Firenzen tuomiokirkkoa ollaan juuri rakentamasassa tämän kirjan tapahtumien aikoihin.

Suosittelen Leonin Dante-kirjoja kaikille historian, keskiajan ja Italian ystäville!