Luin tänä syksynä Rakel Liehun kirjan Helene. Se on todella hyvä kirja! Suosittelen.
Liehu sai tästä kirjasta Runeberg-palkinnon. En ihmettele yhtään. Myös kriitikot ja suuri yleisö ovat tykänneet tästä kirjasta. En taaskaan ihmettele yhtään.
”Helene” kertoo kuvitteellisesti, mutta faktoihin perustuen, taiteilja Helene Schjerfbeckin elämästä.
Olen aina ihaillut Schjerfbeckin taidetta. Sen takia valitsinkin tämän kirjan luettavakseni. En ollut lukenut yhtään kirja-arvostelua tästä kirjasta ennen kuin itse sen luin, eikä kukaan kaveri ollut suositellut sitä mulle. Tämä kirja vaan tarttui käteeni kirjastossa. Ja hyvä niin.
Jo teininä ihastelin Ateneumissa Schjerfbeckin tauluja, muunmuassa ”Omakuvaa” ja ”Toipilasta”. Silloin kun mä olin vielä teini, niin Schjerfbeck ei ollut niin suuri nimi kuin nykyään. Tai olihan hän jo silloin 70-luvun lopussa todella tunnustettu taiteilija, mutta vasta viime aikoina hänen taideteoksistaan ollaan alettu maksaa erittäin suuria summia. Se johtunee ehkä siitä, että miestaiteilijoita ollaan perinteisesti pidetty ”parempina” kuin naistaitelijoita. Mutta ei siitä aiheesta enempää, vaan tästä Liehun kirjasta.
Se mikä mun mielestä oli ihanaa tässä ”Helene”-kirjassa, oli fiktiivinen kuvaus siitä, mitä Helene Schjerfbeck mieitti, ja millaisessa elämäntilanteessa hän oli, kun hän maalasi näitä nyt niin kuuluisia taulujaan. Helenen mietteet on tietenkin Liehun mielikuvitusta, mutta kirjeenvaihto, josta osa on säilynyt, ja tiedot taiteilijan asuinpaikoista ja elmäntilanteista ovat totta. Niiden perusteella voi tietenkin kuvitella paljon.
Todella liikutttavaa oli se, miten Schjerfbeck joutui paiskimaan töitä toimeentulonsa eteen. En tiedä, mutta otaksun, että ne summat, jotka Liehu kirjassaan kirjoittaa Schjerfbeckin saaneen itse tauluistaan, ovat totta. Sen mukaan Schjerfbeck oli aivan innoissaan muutamista sadoista markoista! Ja ajatella, mitä Schjerfbeckin taulut nykyään maksavat.
Wikipedian mukaan Schjerfbeckin maalauksesta Tanssiaiskengät (vuodelta 1939) maksettiin vuonna 1990 Sothebyn huutokaupassa 1,5 miljoonaa euroa, mikä on toiseksi korkein hinta, mitä suomalaisesta taideteoksesta on tähän mennessä koskaan maksettu.
HS:n kirjallisuusarvion mukaan "taidehistorioitsijat ja kuvataiteilijat ovat kiitelleet romaanin tyyliä schjerfbeckmäiseksi, sanoneet että romaanissa on samaa impressionistista keveyttä ja nopeutta kuin Schjerfbeckin siveltimenvedossa”.
Minusta tämä on hienosti sanottu!
Seuraavassa blogissa Johanna Sinisalosta. Heippa siihen asti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti