torstai 13. lokakuuta 2011

Kirjasta leffaksi

Heippa!
Ajattelin tässä eräänä päivänä, että aika monesta hyvästä kirjasta on tehty elokuva, mutta usein on joutunut pettymään, jos ensin on lukenut kirjan ja sitten mennyt katsomaan siitä tehdyn leffan.

Poikkeuksiakin on. Esimerkiksi Väinö Linnan kirja Täällä Pohjantähden alla taipui hienosti elokuvaksi Timo Koivusalon ohjauksessa. Kirja on aivan loistava, yksi suosikeistani, ja Koivusalon leffa teki sille oikeutta.

Uudemmista kirjoista, joista tulee mieleen hvyä leffasovitus, on Stieg Larssonin kirjoittama Millennium-trilogia. Siis tää Lisbeth Salanderista kertova kirjasarja. Tai Mikael Blomqvistista kertova, ihan miten vaan. :) Tykkäsin kovasti tästä trilogiasta, ja siitä tehdyt leffat oli kaikki tosi hyviä. Ensimmäisen osan "Miehet jotka vihaavat naisia" ohjasi tanskalainen Niels Arden Oplev, toisen osan "Tyttö joka leikki tulella" ja kolmannen "Pilvilinna joka romahti" ohjasi ruotsalainen Daniel Anderson. Sekä kirjat että leffat ovat olleet suurmenestyksiä.

Entä sitten Tolkienin kirja "Taru sormusten herrasta" ja siitä Peter Jacksonin ohjaama trilogia? Loistavat molemmat! Mutta tässä tapauksessa mulle kävi toisinpäin. Eli katsoin ensin leffat (kaikki kolme osaa) ja vasta sen jälkeen luin kirjan. Leffan tekeminen tästä kirjasta oli oikea suurteko! Fantastinen ja hieno leffa! Kuten myös se kirja, niin kuin huomasin jälkeenpäin. Sain kirjan joululahjaksi siinä vaiheessa, kun kaksi osaa leffasta oli tullut ulos. Voi että se kirja poltteli mua, mutta en avannut sitä, ennen kuin olin nähnyt leffan päätösjakson. Halusin nauttia leffassa jutun päätöksestä, josta en tiennyt vielä mitään.

Syy miksi en ollut lukenut "Tarua" aiemmin, oli se, että olin kyllä aloittanut sen lukemisen monta kertaa, mutta en koskaan jaksanut lukea sitä 50 ekaa sivua pidemmälle. Mä aina ihmettelin, että miksi kaikki touhottaa tästä kirjasta, nää hobitihan on ihan epäkiinnostavia hahmoja ja mitä ihmeen haltiakieltä. Mutta leffan jälkeen tän kirjan hienous ja "täydellisyys" aukeni mulle. Ihana kirja! Ihana Tolkien!

Yhden hyvän filmatisoinnin muistan nähneeni ajat sitten, nimittäin Günter Grassin Peltirumpu-kirjasta tehdyn leffan. Sen ohjasi Volker Schlöndorff vuonna 1979. Se oli jotenkin ihmeellistä, koska olin just lukenut sen kirjan, ja leffassa kaikki näytti juuri sellaiselta, kuin kirjaa lukiessani olin kuvitellut. Siis kaikki! Ihmiset, miljöö, kaikki. Lisäksi kirjan juonta seurattiin pieteetillä. No se leffa kyllä loppui suunnilleen kirjan puoliväliin. Leffassa se lopetus siihen toimi sinällään, mutta kirjan lukeena joutui vähän pettymään, että nytkö tää leffa loppui tähän, kun vielä tärkeitä juttuja oli edessä.

Mutta. Niistä huonoista leffasovituksista pitänee mainita mun ikiaikaisen suosikkikirjan "Sinuhe egyptiläisen" Hollywood-filmatisointi. Sen ohjasi Michael Curtiz vuonna 1954. Mikä katastrofi! Miten ihmeessä niin hienosta kirjasta voikin saada niin kauhean leffan. Ja lisäksi ihmettelen sitäkin, ettei sitä ole kukaan ohjaaja ottanut työn alle sen jälkeen. Olisi ihana nähdä tästä kirjasta tehty hieno leffa.

Olisi kiva, jos saisin sun "kirjasta leffaksi" -vinkkejä! Palataan asiaan.

2 kommenttia:

  1. Olen kanssasi samaa mieltä siitä, että valtaosa lukemieni kirjojen jälkeen näkemistäni filmatisoinneista on osoittautunut pettymyksiksi. Yksi äkkiseltään mieleen tuleva tapaus on menestyskirjailija Dan Brownin kirjasta Da Vinci -koodi tehty elokuva. Kirjaan verrattuna elokuva tuntui liian nopeatempoiselta ja sekavalta ja jätti kirjassa esiintyneen nerokkaan juonen varsin pinnallisesti käsitellyksi. Tosiasia kuitenkin on se, että varsin moni elokuvista taitaa nykyisellään pohjautua samasta aiheesta tehtyyn, jo aikaisemmin julkaistuun kirjaan.

    Mikko V.

    VastaaPoista
  2. On muuten ihan totta, että toi Da Vinci -koodi kirjasta tehty leffa oli pettymys. Kirjasta kyllä tykkäsin.

    Se tuli taas telkkarista menneenä viikonloppuna. Satuitko näkemään, tai jaksoitko katsoa sen? Mä en jaksanut, koska näin sen silloin leffassa, enkä tykännyt siitä kauheesti.

    t. Pipsa

    VastaaPoista